26. joulukuuta 2008

aamulla varhain käyn tyhjään

Aamulla varhain käyn tyhjään metroon, jota pimeys saartaa.
Sukellamme tunneliin. Asemia ei ole
tai ne ovat kadonneet muistista.
Graniitin stroboskooppinen välke, miljoonien vuosien paino.
Rouva Fortuna istuu vastapäätä, hänen herkkä matala naurunsa.
Matkustaminen on pakoa paikasta F paikkaan C:
sorites, con anima, tilat ja maisemat huijaavat meitä.

19. joulukuuta 2008

spekulaatio n:o 4

Tuuliset, kosteat saarnet, laho aita kuusia vasten.
Pitkään sai sadetta odottaa, olen uskollinen paheilleni.

Kuuletko hyminää, aistitko kaipuuta Pangaiaan.
Raotat kultaista lipasta, mikrobit etenee kuin tuuli.

Laajentuneen tietoisuuden häiriöissä ydintietoisuus säilyy,
sanoo Damasio ja taas kuulin äänen:
sielun värinä parantaa vaurioituneen kudoksen.

Mutta haikeina katsovat kuolleet meitä
jotka haikeina kannamme merkkiä otsassa.
(kaikki virtaa ohitsesi, kimeänä ja sotkuisena)
Motmot 2001

12. joulukuuta 2008

sinulla on kaksi varjoa

Sinulla on kaksi varjoa mutta vain yksi aurinko.
Kauan jatkunut helle tekee eläimet levottomiksi
ja pilvien hermot kutittavat aivoja.
Pöly tuoksuu mielessäsi pitkään.

Sateen jälkeen voi tanssia kallioilla, rakastaa,
tuntea salamat yhä kuin trooppisen laivan, kuin toinen
varjosi keinuisi pois vaikka se on mahdotonta.
Mikään ei ole mahdotonta.

5. joulukuuta 2008

viestintää ja propagandaa

Apinat kommunikoivat elein, ilmein sekä äännähdysten sävyillä ja rytmillä. Entä tulevatko apinat väärinymmärretyksi? Epäilen. Ei siis ihme, että ihmisten - eli karkeasti ottaen pitkälle kehittyneiden apinoiden - välisestä välittömästä vuorovaikutuksesta suurin osa on nonverbaalista viestintää. Kommunikaatiokatkokset syntynevät usein juuri sanallisen ja ei-sanallisen ilmaisun välisestä ristiriidasta sekä kyvyttömyydestä ilmaista itseään sanoin juuri siten kuin on tarkoittanut. Unohtaa ei tietysti sovi kemioiden hankausta ja pahansuopuuttakaan, mutta ne taitavat olla ihmiseläimeen sisäänkirjoitettua ja toisaalta helpommin tunnistettavissakin.

Kun sanallinen ilmaisumme sai kirjalliset ulottuvuudet - melko äskettäin evoluution mittakaavassa - ei siis ollut mikään ihme, että kommunikointivaikeudet kasvoivat. Luku- ja kirjoitustaito kun on reippaasti enemmän mitä peruskoulun pohjalta voisi olettaa. Joskus tulee suorastaan ihmeteltyä että tällaisissa olosuhteissa on syntynyt kirjallisuutta. Väärinymmärryksiä enemmän kitkaa lienee kuitenkin syntynyt elämänkatsomusten ja suvaitsemattomuuden pyörteissä, sillä onhan kerta kaikkiaan mahdotonta ja väärin, että joku saa kirjoittaa jotain sellaista mitä ei voi ymmärtää ja/tai mikä saattaa olla vahingoksi muille (tai peräti täysin hyödytöntä, sillä onhan vähintäänkin oikeutettua vaatia että jokainen on omassa kustannuspaikassaan tehokas ja taloudellinen). Tämä koskee tietysti muutakin kirjoittamista kuin kirjallisuutta. Ja taidetta ylipäätään. Taiteen syvin olemus on kuitenkin viestinnässä, myös silloin kun sen vastaanottaminen tuntuu mahdottomalta. Miksi siis sulkea vastaanottamisen ilo muilta, vaikka harvoiltakin, jos taideteos ei vastaa omaa näkemystä? Miksemme voi antaa kaikkien kukkien kukkia?