faradayn häkki

Varjot leikkivät seinällä, järkkymätön kynttilä
          hohtaa huoneeseen syvää hiljaisuutta, sydän

(sytyttämättömät kynttilät leijuvat hohtaen vastaan)

hukkuu taliin. Sanomalehti vaatemytty tyynyt lattialla.
          Olet täällä taas.                                                        Jokin sävel

(kauhot kämmenen verran pimeyttä, siihen tottuu)

kieppuu lähelle ja pois, en saa siitä kiinni.
          Kiveksiä särkee, kiivaasti liikkuvat luomiesi alla

se ikävä paikka

puhu tuuleen

Eläessään hän kulki
kuin tuuleen, kuolemassa katosi maailman tuuliin.
Tai ehkä hän oli vain tuulta nopeampi?
Tuulesta temmattu? Minä ajattelen häntä
ja kuvittelen saavani tuulta siipieni alle.
Sellaista se on, tuulta ja tyventä – mutta minä tyynen
makasin ja tuuleen sousin, se oli yhtä huopaamista.
Mistä tuuli puhaltaa, haistatko tuulet? Pane sinäkin

s 16

taivaanlaari

syystakeinen

ylkäosaton

lyhty-ylväs

hämylämmin

putouksellinen

ahdikas