9. elokuuta 2011

se ikävä paikka




Kauko Röyhkä on kulkenut pitkän matkan muusikkona ja kirjailijanakin on syntynyt yllättävän paljon materiaalia. Kirjoista olen lukenut vain yhden, mutta musiikkia on tullut kuunneltua pitkä pätkä. Biisien Maa on voimaa, Ennen olin kokonaan toinen ja Paska kaupunki lisäksi erityisesti levy Onnenpäivä on jäänyt tajuntaan kummittelemaan. Sanoittajana Röyhkä on ennen kaikkea tarinankertoja, minkä huomaa tälläkin biisillä.

Röyhkä ja hänen alkuaikojen kitaristinsa Riku Mattila ovat luoneet kiehtovan esityksen. Lyyrisyys ei todellakaan synny sanoista - nyt rujo on kaunista - vaan herkän levollisesti etenevästä sävelmästä kuoroineen kaikkineen sekä näiden kahden elementin ristivalotuksesta. "Lausunnassa" on kummallista poseerausta, mutta näin kai Röyhkällä aina. Tunnelmassa on jotain samaa kuin Johnny Cashin Hurt-biisissä, vaikkei samaa raastavuutta ja kaiken kokeneen miehen rahinaa tavoitakaan, mutta viiltävää todellisuusristiriitaa kuitenkin.

Ei kommentteja :