Siipi takavasemmalla suhisee kun lentokone puhkoo pilvien hattaroita, hitaasti
ylemmäs ja ylemmäs, kunnes näyttäytyy
taivainen antarktis. Koitan puhua lentoemännälle,
ja kanssamatkustajalle, he eivät kuule! Tämä on minun
elämäni, miksei kukaan kuule, sitten
muistan tulpat korvissani, hämmennän kahvia hämmentyy
mieleni matkaan sen pyörteisen mustuuden ympäröimään aromigalaksiin
se järkyttyy
jumalallisesta lusikastani ja katoaa nieluuni,
mustaan aukkoon, ikuiseen metamorfoosiin, pudottaudumme
kosteaan ilmanalaan
-
-
hens’ eggs1 päivä sitten
-
-
Mutta miten kävi Biafran5 päivää sitten
-
-
Kello on siirtynyt haudan suulta3 viikkoa sitten
-
Mirkka Rekola I on Vuoden tiedekirja 20235 viikkoa sitten
-
Jorge Semprúnista ja tutkimus tekoälyn kirjallisuustietoisuudesta2 kuukautta sitten
-
Itsetuhon kestävöinti: (an)arkiston poetiikkaa7 kuukautta sitten
-
-
-
-
Elämä nielee elämää1 vuosi sitten
-
Yövieras 61 vuosi sitten
-
-
VAATIMATON2 vuotta sitten
-
-
Pimeä aika - myyttiä myytin päälle2 vuotta sitten
-
-
The World’s Greatest Blackjack Book4 vuotta sitten
-
-
Giovanniby Fatimah Asghar5 vuotta sitten
-
easy methods to Be good at Essay composing6 vuotta sitten
-
Multilingual Poetry Jam6 vuotta sitten
-
Leposykkeestä6 vuotta sitten
-
Blade Runner - 35 vuotta myöhemmin6 vuotta sitten
-
Kiirastorstain polku7 vuotta sitten
-
Yhdellä sanalla - InterNaPwoWriMo10 (1.4. - 3.4.2017)7 vuotta sitten
-
Vastaanottoa7 vuotta sitten
-
Heleyteen7 vuotta sitten
-
Feromonienhoitaja7 vuotta sitten
-
Osoitteenmuutos / A change of address8 vuotta sitten
-
168 vuotta sitten
-
Tanskalaisen dekkarin parhautta: Q-osasto8 vuotta sitten
-
-
nyljetyt ajatukset8 vuotta sitten
-
Prediksi Elche vs Real Sociedad 21 April 20159 vuotta sitten
-
-
Supersäikeet9 vuotta sitten
-
Loppu/muutto10 vuotta sitten
-
-
-
polku15 vuotta sitten
18. lokakuuta 2011
13. lokakuuta 2011
saksittua (pimeys)
Pimeys osoittaa tässä sukulaisuutta nykyisessä filosofisessa keskustelussa ajankohtaiselle toiseuden käsitteelle. Yritykset tulkita pimeyttä, luoda sille merkityksiä, tähtäävät pimeyden haltuunottoon. Ne ovat pyrkimyksiä ”ottaa se omaksi” tiedollisella tasolla. Pimeyden toiseus ja erillisyys pyritään siis merkityksen haltuunotolla käsittämään ja sulattamaan osaksi tuttua merkitysmaailmaa. Mutta pimeys ei olisi pimeyttä, ellei se säilyttäisi toiseuttaan, jäisi ymmärrykselle vieraaksi vastustamalla omalla olemuksellaan kaikkea itsensä ”näytteille asettamista”. Se ilmeneekin käänteisesti, poissaolossaan. Yritykset kielellistää pimeyttä muuttuvat vain itseään toistavaksi hokemaksi.
9. lokakuuta 2011
asioiden järjestyksestä
Paavo Haavikolle
airo ja loiske, veto, veto ja rantojen mutkat, terävät
varjot, tämä on historiaa joka asuu meissä mutta
ratapenkkojen tuoksu ja vanhat asemahallit, toinen
aika ja nostalgiaa niille joilla ikää riittää, riittääkö
että nyt henki liikkuu 10000 metrin korkeudessa,
siivet suhisevat, näin kuuluu sanoa pilvien tasolla
ja jotain jäi tuonne väliin, murtuma, aika, kehitys
ja moderni ihminen on täällä kotonaan, kaikkialla
aistien hämmennystä, mielihyvää mutta unohduin
jonnekin, en ehtinyt tähän aikaan, välitilan tuntu
tai väliaikaisuuden, väärään aikaan ja paikkaan
eksyy helposti, kuka sanoi että poispääsy helppoa?
helppoa on tarrata päivien ohimenevään kajoon
helppoa on unohtua muottiin kenen tekemään?
sillä nautin kahvin vastoin vatsan vastustusta,
huolin tottumukseni, liu’un asteittaiseen pilveen
ja kyllä pilvi kuuluu runoon, kaksi parempaan,
ripaus historiaa minuutta lintuja puita, kaikki käy
käy kone ja abstrakti ja rytmi ja viiltävyys, sekin
tunne jostain puuttuvasta, mielen kynnyksellä siis
5. lokakuuta 2011
2. lokakuuta 2011
haukotuksen jumala, sen sietämätön
haukotuksen jumala, sen sietämätön humala on pakenemista
laukeamisen jumala on pakenemista
päivien keskeneräinen hymy, savukkeen viipyilevä ajatus
ja paluun mahdollisuuden kieroutunut uumen on pakenemista
soljen patina ja huulien kipinä ovat pelkkää pakenemista
ikkunan kirkastuminen ja suonen nykivä onni on pakenemisista kaunein
pellavan autuas hiki kirvoittaa pakenemisen siemenen
kiskojen hiljaisuus saattaa sinut pakenemisen hetkeen
aamun letkeys keskeyttää herkeämättömän pakenemisen
laukeamisen jumala on pakenemista
päivien keskeneräinen hymy, savukkeen viipyilevä ajatus
ja paluun mahdollisuuden kieroutunut uumen on pakenemista
soljen patina ja huulien kipinä ovat pelkkää pakenemista
ikkunan kirkastuminen ja suonen nykivä onni on pakenemisista kaunein
pellavan autuas hiki kirvoittaa pakenemisen siemenen
kiskojen hiljaisuus saattaa sinut pakenemisen hetkeen
aamun letkeys keskeyttää herkeämättömän pakenemisen
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)