ei, hän ei ole surullisen hahmon ritari, ilo pintaan
vaikk’ syän märkänis, hänellä on katkenneita raajoja
joita kukaan ei näe, niiden loputon haamusärky, hän on luolamies
joka maalaa kallioon portin toiseen maailmaan, ajoittain
hän on talviuntaan nukkuva karhu tai rana sylvatica,
amerikkalainen metsäsammakko jäätyneenä kunnes herää hiihtämään
näitä resuisia katuja jälleen, hän on eräänlainen liikkuva ukkosenjohdatin
joka kerää ympäriltään kaiken, viuhuvat nuolet, ärjyvät äkeet
laulujen kaiut ja ajoittain hän on sieni
-
-
hens’ eggs1 päivä sitten
-
-
Mutta miten kävi Biafran4 päivää sitten
-
-
Kello on siirtynyt haudan suulta3 viikkoa sitten
-
Mirkka Rekola I on Vuoden tiedekirja 20234 viikkoa sitten
-
Jorge Semprúnista ja tutkimus tekoälyn kirjallisuustietoisuudesta2 kuukautta sitten
-
Itsetuhon kestävöinti: (an)arkiston poetiikkaa7 kuukautta sitten
-
-
-
-
Elämä nielee elämää1 vuosi sitten
-
Yövieras 61 vuosi sitten
-
-
VAATIMATON2 vuotta sitten
-
-
Pimeä aika - myyttiä myytin päälle2 vuotta sitten
-
-
The World’s Greatest Blackjack Book4 vuotta sitten
-
-
Giovanniby Fatimah Asghar5 vuotta sitten
-
easy methods to Be good at Essay composing6 vuotta sitten
-
Multilingual Poetry Jam6 vuotta sitten
-
Leposykkeestä6 vuotta sitten
-
Blade Runner - 35 vuotta myöhemmin6 vuotta sitten
-
Kiirastorstain polku7 vuotta sitten
-
Yhdellä sanalla - InterNaPwoWriMo10 (1.4. - 3.4.2017)7 vuotta sitten
-
Vastaanottoa7 vuotta sitten
-
Heleyteen7 vuotta sitten
-
Feromonienhoitaja7 vuotta sitten
-
Osoitteenmuutos / A change of address8 vuotta sitten
-
168 vuotta sitten
-
Tanskalaisen dekkarin parhautta: Q-osasto8 vuotta sitten
-
-
nyljetyt ajatukset8 vuotta sitten
-
Prediksi Elche vs Real Sociedad 21 April 20159 vuotta sitten
-
-
Supersäikeet9 vuotta sitten
-
Loppu/muutto10 vuotta sitten
-
-
-
polku15 vuotta sitten
18. huhtikuuta 2011
13. huhtikuuta 2011
10. huhtikuuta 2011
katulyhdyt sammuvat
Katulyhdyt sammuvat, muistavat karheaa menneisyyttään ja toistavat
tuskaansa sinussa, kun katson autiotalon ikkunasta
jokin hyväilee kauluksista sisään, pihalla kuorittu omenapuu
hylätty nojatuoli, pensaiden kuolleet sormet.
Naapurin poika muistaa kaiken
grafiikantarkasti, mittaa värit sekunnilleen ja haistaa
yhtälön ja suhteet paikalleen, niin kaunis
matemaattinen maailma, kirkastuu paikalleen
jokainen viiva, jok’ikinen häivähdys, vähä vähältä hiipien
tuuli rakastaa pyykkinarun sieluriepuja
kuin tahtoisi vapauttaa ne.
Joku ei ymmärtänyt kun puhuin muutaman lauseen onnellisuudesta
tuskaansa sinussa, kun katson autiotalon ikkunasta
jokin hyväilee kauluksista sisään, pihalla kuorittu omenapuu
hylätty nojatuoli, pensaiden kuolleet sormet.
Naapurin poika muistaa kaiken
grafiikantarkasti, mittaa värit sekunnilleen ja haistaa
yhtälön ja suhteet paikalleen, niin kaunis
matemaattinen maailma, kirkastuu paikalleen
jokainen viiva, jok’ikinen häivähdys, vähä vähältä hiipien
tuuli rakastaa pyykkinarun sieluriepuja
kuin tahtoisi vapauttaa ne.
Joku ei ymmärtänyt kun puhuin muutaman lauseen onnellisuudesta
5. huhtikuuta 2011
s 14
olemassakolo
huovutettu todellisuus
tuiskusitkeys
kirjavitsaus
kaikuvaraus
sydänkähmintä
sylijäämävarasto
2. huhtikuuta 2011
kun taivaan halkaisee
Kun taivaan halkaisee vana ja säteet
kiitävät kiperämmin, välähtää mielessä mahdollisuus.
Metallin kylmyys vihreää ja valkoista, meri keinuu
loputtomasti liioitellen. Oli palattava
koska diesel jyrisee ja signaali virittyy, koska piti tunnustaa väriä
ja lauseen hännästä piste puuttuu.
Yksinäinen purje ulapalla, minä tuulen kielsin
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)