Puhujakiertueensa aikana hän kirjoitti muistiin mm. seuraavia kysymyksiä:
Onko Jumalaa olemassa?
Mitä sanoilla ylipäätään voi ilmaista?
Mitä entropia tarkoittaa? (lisäkysymys) Onko se vaarallista?
Miksi tietyt tyypit luulevat olevansa jotakin?
Tarvitaanko sosialistisessa yhteiskunnassa taidetta?
Eikö passiivipronomini ”man” ole naistenvihaajan ilmaisu?
Hulluthan ovat terveitä, ja päinvastoin, jos tarkemmin ajattelee?
Onko surun tunteminen sallittua? (lisäkysymys) Meneekö se ohi?
-
-
hens’ eggs1 päivä sitten
-
-
Mutta miten kävi Biafran4 päivää sitten
-
-
Kello on siirtynyt haudan suulta3 viikkoa sitten
-
Mirkka Rekola I on Vuoden tiedekirja 20235 viikkoa sitten
-
Jorge Semprúnista ja tutkimus tekoälyn kirjallisuustietoisuudesta2 kuukautta sitten
-
Itsetuhon kestävöinti: (an)arkiston poetiikkaa7 kuukautta sitten
-
-
-
-
Elämä nielee elämää1 vuosi sitten
-
Yövieras 61 vuosi sitten
-
-
VAATIMATON2 vuotta sitten
-
-
Pimeä aika - myyttiä myytin päälle2 vuotta sitten
-
-
The World’s Greatest Blackjack Book4 vuotta sitten
-
-
Giovanniby Fatimah Asghar5 vuotta sitten
-
easy methods to Be good at Essay composing6 vuotta sitten
-
Multilingual Poetry Jam6 vuotta sitten
-
Leposykkeestä6 vuotta sitten
-
Blade Runner - 35 vuotta myöhemmin6 vuotta sitten
-
Kiirastorstain polku7 vuotta sitten
-
Yhdellä sanalla - InterNaPwoWriMo10 (1.4. - 3.4.2017)7 vuotta sitten
-
Vastaanottoa7 vuotta sitten
-
Heleyteen7 vuotta sitten
-
Feromonienhoitaja7 vuotta sitten
-
Osoitteenmuutos / A change of address8 vuotta sitten
-
168 vuotta sitten
-
Tanskalaisen dekkarin parhautta: Q-osasto8 vuotta sitten
-
-
nyljetyt ajatukset8 vuotta sitten
-
Prediksi Elche vs Real Sociedad 21 April 20159 vuotta sitten
-
-
Supersäikeet9 vuotta sitten
-
Loppu/muutto10 vuotta sitten
-
-
-
polku15 vuotta sitten
21. heinäkuuta 2012
15. heinäkuuta 2012
6. heinäkuuta 2012
tiet etäisyyksiin
Yleisvaikutelma on säe/lause-tasolla hieman toteava, puheenomainen ja sävyltään fatalistinen. Proosamaisuus on (aikalaisrunouteen verraten) selviö, lyhyisiin runoihin ”lyyrisyyttä” tuovat toisto ja variointi, joita kyllä käytetään niukasti. Passiivi tuntuu myös uudelta keksinnöltä, joskin lienee niin etten ole kiinnittänyt siihen huomiota mitallisessa runoudessa. Kuvallisuus syntyy muutamin siveltimenvedoin, joissain kohdin jälki on varsin impressionistista. Soljuva rytmi tulee proosamaisuudesta huolimatta pilkutuksen ja säkeistämisen avulla, kieli on kuin onkin kevyesti etenevää. Runojen puhuja on usein hallitsija, talollinen, kauppias tai muu itsenäinen, sidonnaisuuksista vapaaksi hahmottuva henkilö, jonka puhe heijastuu myös selvää kertojaa karttaviin runoihin: teoksen läpäisevä itsensä tiedostava puhe. Viitteitä ajasta, paikasta ja puhujasta löytyy osastojen nimien lisäksi niukanlaisesti yksityiskohdista. Puhujia on useita, joskin teeman tuntuessa usein olevan ajallisuus, sen rajallisuus tai toistuvuus, puhujan asento ts. asema tai perspektiivi asettuu samaan jatkumoon, erilaisin variaatioin.
3. heinäkuuta 2012
söker du rastplats hos mej
etsitkö lepoa luotani, lepoa villin joen mutaisessa
olemassaolossa?
minä kuin muutoksessa –
sanasi lyövät minut kiveen, pulloon
– mutta sanoissa on aukko
: matelen sen sisään, tee minusta näkymätön tee minulle tila, liikkuva
minä: aina liikkeessä liikkeessä, poissa –
me emme enää muistuta toisiamme arka olen jo
ohittanut polttopisteen –
paikka johon kuvata sinut?
isken kiilan tarinoihisi, ryömin sisään sanojesi
porsaanreikiin, rakoihin – tee minulle tilaa –
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)