-
-
-
hens’ eggs1 päivä sitten
-
Mutta miten kävi Biafran5 päivää sitten
-
-
Kello on siirtynyt haudan suulta3 viikkoa sitten
-
Mirkka Rekola I on Vuoden tiedekirja 20235 viikkoa sitten
-
Jorge Semprúnista ja tutkimus tekoälyn kirjallisuustietoisuudesta2 kuukautta sitten
-
Itsetuhon kestävöinti: (an)arkiston poetiikkaa7 kuukautta sitten
-
-
-
-
Elämä nielee elämää1 vuosi sitten
-
Yövieras 61 vuosi sitten
-
-
VAATIMATON2 vuotta sitten
-
-
Pimeä aika - myyttiä myytin päälle2 vuotta sitten
-
-
The World’s Greatest Blackjack Book4 vuotta sitten
-
-
Giovanniby Fatimah Asghar5 vuotta sitten
-
easy methods to Be good at Essay composing6 vuotta sitten
-
Multilingual Poetry Jam6 vuotta sitten
-
Leposykkeestä6 vuotta sitten
-
Blade Runner - 35 vuotta myöhemmin6 vuotta sitten
-
Kiirastorstain polku7 vuotta sitten
-
Yhdellä sanalla - InterNaPwoWriMo10 (1.4. - 3.4.2017)7 vuotta sitten
-
Vastaanottoa7 vuotta sitten
-
Heleyteen7 vuotta sitten
-
Feromonienhoitaja7 vuotta sitten
-
Osoitteenmuutos / A change of address8 vuotta sitten
-
168 vuotta sitten
-
Tanskalaisen dekkarin parhautta: Q-osasto8 vuotta sitten
-
-
nyljetyt ajatukset8 vuotta sitten
-
Prediksi Elche vs Real Sociedad 21 April 20159 vuotta sitten
-
-
Supersäikeet9 vuotta sitten
-
Loppu/muutto10 vuotta sitten
-
-
-
polku15 vuotta sitten
16. huhtikuuta 2017
lyhty-ylväs
Tapasimme ajatella, että viisaus asui hänen karheassa parrassaan, joka oli solmikoitu kahdeksi palmikoksi. Hän ilmestyi aina iltaisin teeaikaan nuotion sytyttyä, arvokkaasti ontuen ja ahavoituneet kasvot loistaen. Hän kertoi tarinoita kaukaisista maista, keisareista, merenneidoista ja merihirviöistä sekä muinaisista ajoista, jolloin maan päällä asui vielä jättiläisiä ja jumalia. Keitä me todella olimme noina iltoina? Olisi voinut luulla että kasvot leimusivat liekkien lämmöstä, mutta ei, vanhushan se meissä kipinöi ja ulommassa piirissä keinui vainajia ja luonnon henget tanssivat. Ilta illan jälkeen tarinat muuttuivat huikeammiksi emmekä me odotuksesta jännittyneinä tajunneet, että juuri tätä me olimme kaivanneet, matkoja ihmisen ikiaikaisiin juuriin, unenomaiseen todellisuuteen, taistelua vapaudesta ja olemassaolosta, ystävyyttä ja yhteenkuulumisen tunnetta. Eräänä iltana hän ei enää tullut. Silloin tiesimme että loppu on lähellä, että kertomukset ovat kuolleet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
3 kommenttia :
Aivan niin. Tuo voi tarkoittaa sitä, että aletaan olla vanhempia. Mutta kyllä porukassa on aina vähintään yksi jonka ajatus lentää tosilujaa ja miltei koko ajan. Mikään ei ole niin kamalaa kuin semmoisen ihmisen kuolema.
Toisella lukemisella tuosta tekstistä tuli poliittinen...
Ripsa, poliittinen?
Jep. Jäin ajattelemaan sitä Al Goren ilmastoleffaa. Sehän on poliittinen ja nyt siihen on tullut vielä jatko-osa. Sitten on vielä tuo Amerikan presidentti ja Pohjois-Korea. Aattelen poliittista semmoisena turvallisuuden tasapainona, että ihmiset haluaisivat jatkaa elämäänsä. Säikähdin sitä, että kertomuksia ei enää tulisi.
Säikähdyksiin on yleensä auttanut se että voisi ajatella jotain tekevänsä asioille. Nyt maapallo on sen verran kiikunkaakun, että ei yksinään enää voi ja ihmiset tuntuvat ajautuneen jonkin keskipakoisvoiman vietäviksi. Elämä on aika merkillistä.
Lähetä kommentti