kerran sattui eräs assosiatiivinen vahinko:
yksinäisyys avaa paidannappeja, otollisen valaistuksen heijastuksia
sateinen taksi, hetkellinen irtautuminen kaikista langoista
jotka sitovat jotakin, perimmäisiä vastauksia: puhtain muoto,
tämän jälkeen käännyn takaisin
mitä minulla nyt oli? mikä minulla on?
tunnetko tajunnan kankaalla, vieraantumisen pakotiet
hulluista puista ja juopunut horisontti joka painaa kämmenet mutaan
kunnes oppii kävelemään, vielä minä muistan jäätyvän silmän näyt
syvälle menevää tähtipölyä ja suuria tunteita
oliko se oikein? onko sillä väliä?
näissä raameissa kiipeän kapeita suoniasi, yhteinen hikivirta
ja muuta ajanhukkaa, muistutan ainaista unta joen rannalla, muotojen
toinen muoto: en ole täällä juuri nyt kuten teitä varten, heikkona lihaan
kaaduin kohti onnea, maissilastuja ja lähiörakkautta, pilkahduksia savuisesta kahvilasta:
kuvittele tansseja avuttomille, suonenvetoja, suloinen syvyys & uutisia unettomille
en aio katua lehtien tavoittelua synkästä valosta
en aio katua monologia terassilla, lonkerohuojuntaa vedessä
nyt on aikaa, kylkiluut ja eräs syvänne, tämä ilta ei jää historiaan
mielessä oli litisevä kevät ja tikkaat jumalalle
jos pitää palata takaisin, ehkä katsoin kuolleesta kulmasta
kai se oli päätepysäkki tai helvetin huono siirto,
se mitä tarvitsemme on täällä, raskauttavien asianhaarojen välähdys:
särkynyt täyttymys / hidas hätkähdys / hauras ymmärrys
he’s right
19 tuntia sitten
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti