8. tammikuuta 2007

credo

Risupartainen mies soutaa selällä.
Veden varassa räpiköi joukko kalpeita ihmisiä.
Mies kaivelee veneen pohjaa,
        heittää puisia ristejä veteen.
Niitä ei riitä kaikille, mutta mies
        lupaa tulla huomenna uudestaan.

Kuka vielä muistaa Louhia, Ahtia
ja Tapiota? Ristin Kiesus oli heitä vahvempi
ja mahtavia hänen ystävänsä: Paavin siunauksella
marssii Birger Maununpoika Hämeeseen asti.
Oikeutta jaetaan nyt taivaasta käsin, siellä
piispa Henrik ruoskii Lallin maanmiehiä.

Ja lapset ihmettelevät paasia, töhertävät graffitinsa,
        nauravat hullulle joka halaa puita.

Urhea Luther käy taistoon mädännäisyyttä vastaan,
naulaa teesinsä ja puhdistaa kansan.
Puhdistaa uskon, puhdistaa itsensä,
    nauttii aamuisin lusikallisen ulostetta.
Olen yllättynyt kuinka suotuisia ja parantavia aineita
        Luoja on laittanut sontaan

    Traditio oikeuttaa itse itsensä,
juureton ihminen on kummajainen maata vailla.
Otsasi hiessä pitää sinun leipäsi syömän
On kerrankin kylvetty suotuisaan maahan.
Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään

Ei kommentteja :