28. helmikuuta 2009

tunnelissa on tunnelmaa

tunnelissa on tunnelmaa
kun karjaa vilahtaa ohi
kissa kehrää aurinko

rinne jugend vaahtera
mikään punareunainen ei pelota
          mitään punareunaista ei näy

väärin: elämä ei ole kielen kääreissä
vaan käärimisen odotuksessa
          odotuksen puutteessa
puutteen muistoissa

piti kulkea kauas
piti polkea pilvet lakoon
               jotta voisi uskoa
kevät, kasvit odottavat
laukausta      joku ottaa varaslähdön

mutta se kuuluu pelin luonteeseen
jalo yhteyttäminen alkaa
          prosessoi minkä ehdit
                               tahdit
          ovat nämä: juo ja yhdy
                               juo ja yhdy

                           tai ehdy!
juuret kantavat puut
latvat suuret surut

1 kommentti :

Kristian kirjoitti...

Avatar kirjoitti...

Luin tämän runon kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla tavoitin parhaiten vain rytmin. Se tuntui hyvältä. Ja se, että siinä ennen loppua tapahtui selkeä rytminvaihto, teki siitä kuin musiikkia. Tuli mieleen eräs kansanlaulu ("En voi sua unhoittaa poies...). Siinä rytmi vaihtuu kaksi kertaa, ensimmäinen osa toistuu lopussa. Voi käyttää musiikkitermiä kolmitaitteinen sikermä.

Toisella kertaa lukiessa kiinnitin huomiota ilmaisuun. Se on iskevää ja selkeää, antaa runolle sisältöä ja saa kokonaisuutena lukijan hyvälle mielelle. Siis runo on mielestäni hyvä.

pasanen kirjoitti...

Jees, hyvä. Loppu varsinkin:juuret kantavat puut latvat suuret surut.
(jos nyt jotakin tapani mukaan kritisoisin, niin ilmaisua "elämä ei ole/ elämä on; syyllistyn siihen kyllä itsekin, eipä sillä!)

Kristian kirjoitti...

Pasanen, "totuudet" ja perilyyriset sanat voivat olla hankalia, ensimmäisiä eivät kaikki osta ja jälkimmäisissä on kuluneisuuden leima. Mutta nähdäkseni ne ovat ihan käyttökelpoisia jos saa tuoreen näkökulman/imaisun aikaiseksi.

helanes kirjoitti...

Pääasia ettei joudu diskatuksi.