6. syyskuuta 2008

huomenna kävelen jäätyneellä

Huomenna kävelen jäätyneellä asvaltilla eiliseen tai nukahdan laatikollinen muistoja sylissä. Käsitys muodonmuutoksesta on virheellinen, se kestää vuosia, hidas on silkkinen tie perhoseksi. Silmät näkee mutta aivot suodattaa hitaasti. Jos jotain kaipaan, siitä en kerro. Yöllä keitän maitokahvia, juon sen koiran kanssa. Ystävästä tuli hovikelpoinen, kasvatan olohuoneessa viidakkoa. Vuosia hyllytin tinneriä ja pigmenttiä, eilen yritin hyllyttää itseni. Anteeksianto tuli pyytämättä. Kaikki antavat minulle anteeksi paitsi minä. Minusta tuli pappi. Tulvii huhtikuun kirkas ja armoton valo, kaipaan kotiin viidakkoon. Yöllä lepattelin katossa keltamustin siivin, sirkutusta jäkätystä ympärilläni.

Ei kommentteja :