28. kesäkuuta 2009

lento

Kun putoan, putoan koko voimalla enkä kysy kiveltä mikä on todellista, kuperkeikka hepsankeikka. Tutkin polven kolhut, lyön otsan ovenkarmiin ja nilkat telon kivirappusiin. Kuvien loputon ryöppy, norsu kylpee pesulassa, tankit vyöryy metsän aukosta sisään, kurki kutoo lämmintä matkaa varten, kello hiipii kohti hedelmäkulhoa ja sataa sormia varpaita viattomien lasten päivänä, paraatissa ammutaan ilmapallot ja alan vihdoin ymmärtää, putoaminen on vain tapa pudota (tapa kokea, huutaa extreme-mies), pieni välivaihe, että kipu on pahasta vasta kun olet turta päästä varpaisiin ja sinä, kuulinko oikein: tuska on kyllä mainio tapa hankkia tietoja, mutta ei se ainoa ole. Sinä olet ainoa.

1 kommentti :

Kristian kirjoitti...

Hihat kirjoitti...

Aikamoista tajunnanvirtaa...Anarkistista.

Kristian kirjoitti...

Heh, meinaat että lähti lapasista :)