29. elokuuta 2009

syksy

I

Ajan mustaa Volvoa,
takapenkillä istuu varjoni
ja polttaa sikaria.

Pyyhkijät niihkuttavat,
vesi valuu ja valot vaihtuvat,
punainen, keltainen
ja punainen.


II

Sielurievut on pesty,
mankeli odottaa
ja pyykkipojat.

Tuuli piiskaa pyykkiä narulla,
rakastaa niitä
kuin tahtoisi vapauttaa ne.


III

Tänä yönä näet unta.
Olet jäävuori ja loistat
tummassa meressä.

Pinnan alla jää ja vesi
imevät toisiaan.


IV

Järvet jäässä,
piha puoliksi vihreä
ja valkoinen.

Portilla kaksi koivua,
toisessa lehdet kahisevat,
toinen lehdetön:
oksien kristallit
soivat tuulessa.
Hallaus 9/2009

1 kommentti :

Kristian kirjoitti...

Juhani Tikkanen kirjoitti...

On kai hyvien tapojen mukaista käydä jättämässä tänne kommentti:
Tykkäsin tästä.

Kristian kirjoitti...

Kiitoksia. Arvaan että lyhyt ja tiivis ilmaisu on mieleesi on noin yleisemminkin.

arleena kirjoitti...

Pidin myös syksyrunostasi, tilien selvittely ennen talvea. Niin se taitaa olla.

erikeeper kirjoitti...

Kevät, kesä, syksy, talvi. Hyä aloitus runossa!

helanes kirjoitti...

"Pyyhkimet niihkuttavat" - oiva ilmaus.