6. helmikuuta 2008

ehkei niitä öitä todella

Ehkei niitä öitä todella ollut, aukikerityt
loivat päivät. Selkä tukkia vasten, varpaat viileässä hiekassa
ja päät kai helteestä raskahtaneet. Nuotio ja perkeet,
tupakantumpit, on leiskuttava ja sädehdittävä, kerran elämässä!
Pidän myöhäisistä asioista: jälkilöylyt aamuyöllä, kylmää kahvia,
oranssi hiillos. Aamun tulimeri, iho polttaa ihoa.
Öitä ei todella ole, sitä vain vaeltaa pimeässä. Sinä syksynä pitkät
tetrikset ja miinojen väistelyä väsyneenä, väsyneenä särkyneet lasit.
Ehkä on totta etten rakastanut täällä tarpeeksi. Ehkä on totta
että on vain yksi totuus, jokaiselle omansa. Ja että kieltää kuoleman,
se tuo kuoleman lähemmäs.
Niin vähän eroamme 2001

Ei kommentteja :