20. maaliskuuta 2008

kolmantena päivänä

Eilinen kasvaa kuin mikäkin tunneli       – Hiljaisuus
viiltää, raskain paino lopulta perhosen keveyttä.

Mitä sanoisin sinulle kolmen sielun nainen,
joka sammutat lampun tahdonvoimalla?

Mitä sanoisin, kun metsä kasvaa huoneeseen
enkä erota mustaa lankaa valkoisesta.

Sirppi niittää Pangaian varjoja ja henget kuiskaavat:
tanssi vapauttaa, puhdistava tuli.

Sinulle vain oli minulla asiaa
ja nyt kun olet läsnä, en tiedä mitä sanoisin.

Mitä sanoisin, kun seinät huojuvat
ja sokea yö leikkaa uhreiltaan kaiken

paitsi surun.
Taite 1/2005

Ei kommentteja :