17. helmikuuta 2009

pieni merellinen impressio

Laiva lipuu satamasta, perävalossa voi nähdä
          tasaisen pinnan majesteettiset laineet
Tyyni sää, nyt pienikin jättää suuret jäljet
Laiva nykii eteenpäin, hyvästelee poijut, poimi
          kirkkaat valot
                    kaukaisuuteen
                              katoavat

kun pimeys tulee, se tulee hiipien selän takaa
Tämä on mustaa pimeyttä joka ei tunnista pimeyttä
          itsessään, se syö kaiken
mikä liikkuu, se on liittoutunut pimeän veden kanssa
Mutta laivalla on kotkan katse ja kurjen muisti,
halki meren se liitää, piirtää poimut ja siirtää
          aukkoja
                    täyttää
                              muistiin

Tulee kenties takaisin, jonain päivänä
          kun on valoisaa
jos on valoisaa

Ei kommentteja :