1. helmikuuta 2013

puuttuva elementti

Valkoinen käveli vakaasti ja viattoman arvokkaasti.
Harmaa hiipui paikalle ja samensi tunnelman.
Musta leijui traagisesti paikalle ja ryösti valkoiselta arvokkuuden.
Mariini katsoi mustaa uhkaavasti ja tilanne asettui.
Asuuri nyökkäsi ja oli vähän kaikkien kaveri, melankoliasta huolimatta.
Mutta mitä ihmettä? Asuuri valuu Turkoosin kuosiin, miten raikasta, niin raikasta!
Raikasta rakasti myös Vihreä, jonka karisma värisi kirkkaassa aurassa.

Toisaalla,
Ruskea vääntelehti ja kaiveli okraa taskustaan: minäkin olen!
Punainen kopisi, keimaili ja kikatteli, saiko nyt liha vihat niskaansa?
Violetti hymyili salaperäistä monalisahymyään, eikö se hymy kerta kaikkiaan lopu!
Pinkki ihmetteli kaikkea tätä, jos mitään huomasikaan: mokoma naiivi maailmanrakastaja.
Keltaista siedettiin juuri ja juuri, sillä epäiltiin olevan teerenpeliä Punaisen kanssa.
Mutta mitä teki Oranssi? Mihin katosi Oranssi?

6 kommenttia :

Maarit kirjoitti...

Veikeä!
Tyylikäs!
Hauska!
Ja jotenkin ovela.
Pidän kovasti.

Kristian kirjoitti...

Hauskaa että pidit. Runouden ei aina tarvitse olla niin vakavaa.

Jag på Ekholmen kirjoitti...

Tämä oli hauska!
Näin edessäni elävät värilliset shakkinappulat hauskoine ominaispiirteineen. Kuin Liisa Ihmemaassa.
Nyt kyllä kiinnostaisi minne oranssi häipyi?

Kristian kirjoitti...

Jag, oranssi on arvoitus minullekin. Ehkä pitäisikin liikuttaa tätä Lewis Carrollin suuntaan.

Liisu kirjoitti...

Hei, Kristian! Kun sain juuri uuden bloggauksen työn ja tuskan kautta valmiiksi ja jäi aikaa, päätin käydä tervehtimässä lukijoitani ja kiittää siitä että on merkinnyt itsensä siihen hommaan. Siis kiitos!

Kiva, kun sinullakin on blogi. Tämä runo täällä on kivan virkeä. Olen aina tykännyt itsekin väreistä ja yleensä näen kaiken silmissäni niin unissa kuin valveillakin värikkäinä. Sekä kirjallisuuden, musiikin että maalaustaiteen, niin ja ihmisetkin ja luonnon, tietysti. Kaiken mikä elämmään kuuluu. Vaikka musta ja valkea eivät täytä värisysteemin vaatimuksia, ovat ne mustuudessaan ja valkeudessaan tavattoman tärkeitä, Voi olla että ne jo luetaankin värikartalle kuuluviksi. Sillä värejähän ne ovat oikeasti!

Onnittelut runokirjasta! Pyydän hankkia sen siihen kirjastoon, jota eniten käytän.
Voin panna siitä mainoksen Facebookiin, sivulleni, kunhan saan kuvan sen kannesta.
Tutustun nyt lähemmin tähän blogiisi vahän laajemmin. Kommentteja en ennätä kirjoitella, mutta ainakin tämä sivusto jo ensinäkemältä vaikuttaa tyylikkäältä, ja, mikä parasta, värikkäältä!

Kristian kirjoitti...

Kiitoksia paljon. Kansikuvan voi kopsata asianomaisesta postauksesta.

Värillisistä unista voi kyllä olla kateellinen.