9. lokakuuta 2010

saksittua (poeettinen tila)

Olen kiinnostunut siitä, miten tilat muodostuvat. Millaisiin erottuviin yksityiskohtiin, rakenteisiin, piirteisiin tila perustuu? Mitä ulkoisen havaittavan tilan perusteella voidaan päätellä jostakin havainnolta kätketystä sisäisestä tilasta? Miten sisäinen tila kykenee luomaan vastaavuussuhteita ja edustajia ulkoiseen, fyysiseen tilaan? Onko fyysinen aistinen tila olioiden ainoa kohtaamisen tila? Onko olemassa aineetonta kohtaamista? Mitä tapahtuu tilojen välillä? Miten tilat järjestyvät maailmaan ja ihmiseen?
Miten tilat seuraavat toisiaan ja ovat toisistaan riippuvaisia? Miten tilat vaihtuvat? Millaisia rytmejä on? Miten tiloja muistetaan, miten niiden välille luodaan yhteyksiä, motiiveja, teemoja, ikkunoita, väliseiniä, ovia, äänieristeitä, näköesteitä, hidasteita, viiveettömiä tiedonsiirtokanavia, portaita, hissejä, kulkuyhteyksiä, moottoritieverkostoja ja ilmasiltoja? Minkälaiset tapahtumat ja asiat tietyssä tilassa ovat mahdollisia? Mikä on ontologisesti mahdollista maailmassa? Onko se kaikki luonnollista, mikä on mahdollista? Onko maailma vapain mahdollinen vapain tila? Voiko mielikuvitus ylittää maailman ontologiset mahdollisuudet? Mitkä ovat maailmaa koskevat rajoitukset? Onko magiaa olemassa?

Janne Nummela, Poetiikan tila - patafysiikka
teoksesta Poetiikkaa, seitsemän esseetä runouskäsityksistä (Savukeidas 2007)

1 kommentti :

Kristian kirjoitti...

Eljas Verve kirjoitti...

Yhteen Nummelan retoriseen kysymykseen on aina pakko vastata: Mielikuvitus voi ylittää maailman ontologiset mahdollisuudet.