17. lokakuuta 2009

yö vierähti kyljelleen

II

yö vierähti kyljelleen, putosi raukeaan aamuun
kylmässä ilma tiivistyy muistomme melodiaksi

ethän efter suihkun ja hampaiden harjaamisen
käänny peilistä pois: maailma näyttää toiselta

hän pukeutuu oman alastomuutensa totuuteen
hän leikkauttaa siipensä ja antaa ne haluavalle

ihminen: pitkä matemaattinen kaava on saava
kuvansa haavan: siivetön enkeli, paratiisiliha

oi kenelle kaupunki kuuluu, voi mitä kuuluu?
siis ravista nahkaa ja anna luille ilmaa, ravista

jotta voin levittää kiitokseni jalkojesi juureen
jotta voin levittää jalkojasi juuri kiitokseksi

koska tältä kartalta pohjoiseen tavoittamaton
koska sillä kartalla paluu etelään mahdoton

Ei kommentteja :