2. huhtikuuta 2011

kun taivaan halkaisee

Kun taivaan halkaisee vana ja säteet
kiitävät kiperämmin, välähtää mielessä mahdollisuus.
Metallin kylmyys vihreää ja valkoista, meri keinuu
loputtomasti liioitellen. Oli palattava
koska diesel jyrisee ja signaali virittyy, koska piti tunnustaa väriä
ja lauseen hännästä piste puuttuu.
Yksinäinen purje ulapalla, minä tuulen kielsin
ja sateelle antauduin, tätä keväyttä seuraan, syväys,
laiva lastattu rakkaalla lastilla, kahden meren
ja yhden ajatuksen takaa, oli palattava
koska parta kasvoi ja tuuli kiharsi sielun, horisontti
kuiskaili iltaisin ja lauseen häntä... koska elokuun yöt
ja terävät varjot, kaltaisuus ja kaatunut malja

Ei kommentteja :